Tämän blogin tarkoitus jaksaa hämmentää mua yhä. Alkuun ajattelin, että tämä olisi itselleni sellainen pakollinen raportoinnin paikka, varattu lähinnä purnaukselle ja repsahduksista tilittämiselle. Ei tämä laihdutusprojekti ole kuitenkaan sellaista vaatinut. Toki on takapakkiakin tullut (tai lähinnä suvantovaiheita), mutta koko ajan on ollut selviö, että siitä jatketaan taas samalla kohtuuden linjalla kuin aiemminkin.

Viime viikonloppuna tuli syötyä erittäin suolaista sapuskaa ja tuloksena oli sunnuntaina ennätyslukemat vaa'assa: 66.5 kiloa! Viimeksi näin tuon lukeman yli viikkoa aiemmin. Totta kai se pisti huolestuttamaan, mutta vain hetkellisesti. Tiesin, että lauantain suolapommit olivat keränneet nesteitä (lauantaina paino oli 1.5 kiloa vähemmän!), jotka lähtevät taas, kun palaan normaaliin, vähäsuolaiseen ruokavalioon. Jaa mistäkö sain sitä suolaa? Perjantaina tehtiin kanaquesadilloja ja tietty väliin laitettiin myös sinihompparia (puoli pussillista). Lauantaina sitten innostuin syömään uudestavuodesta saakka kaapissa olleet maissilastupussinjämät (n. 100 g, oli hyvin suolattuja) ja illalla syötiin possunsisäfilettä keitetyillä potuilla ja sinihompparikastiketta (loput pussista). Tuntui vielä kaipaavan suolaa, joten ripottelin tavoistani poiketen annokseeni extrasuolat!! Onkohan mulla suolanpuute?

Liikunnat on jääny vähälle, hieman oon jumpannut vatsalihaksia telkun ääressä ja käsipainoilla oon vetkutellu sekalaisia liikesarjoja. Lauantaina käytiin kävelemässä tunnin lenkki hissukseen. Eilen otin askelmittarin töihin ja kivastihan niitä askelia kertyikin, töissä 5500 (liikuin normaalia enemmän pitkin taloa) ja illalla vielä reilut 4000 (kävelyllä). Melko helpolla toi maaginen 10000 askelta tulee täyteen, jos vaan vähänkin lähtee illalla kävellen jonnekin... JOS.

Ai niin, ja painokeskiarvokin nytkähti alle 66 kilon jo 4 päivää sitten...