Tänään meni kaikki persiilleen. Aamulla kello herätti 6:30, mikä oli aika shokki huonosti nukutun yön jälkeen. (Mies voisi lakata kuorsaamasta!!) Ulkona oli ihan tummanharmaa, uhkaava taivas ja asfaltti oli märkä. Ei onnistunut pyörällä töihin meno, joten takaisin nukkumaan vielä puoleksi tunniksi. (Näin jälkiviisaana voisi kuitenkin mainita, että ihan hyvin olisin päässyt kuivana työmatkat.)

Töissä meinasin nukahtaa pystyyn. Lähdin jo kolmelta kotiin, menin suoraan sänkyyn ja nukahdin melkein heti. En herännyt, vaikka kultsi (huomaatteko, se on aina kultsi positiivisessa yhteydessä ja mies muuten...) soitti viideltä sekä mun kännykkään että lankapuhelimeen. No, heräsin kuitenkin 20 vaille kuus, kun se tuli kotiin. Nyt oon ollu illan ihan ku pöhnässä. Päiväunet ei sovi mulle, mun pitäis saada aina nukkua siihen seuraavaan aamuun asti. Muuten oon ihan tööt. Tarhassakaan en nukkunut päiväunia, vaan monesti pää nousi tyynystä silläkin uhalla, että Ritva-täti kumautti aina valurautaisilla saksilla ohimoon. Se oli sitä aikaa, kun lapsilla oli kuri. Onneksi ne tarhatädit lopulta ymmärsivät, että en todellakaan nuku päivällä ja pääsin muiden nukkuessa askartelemaan keittiöön.

No, jottei kaikki olisi huonosti, niin tänään olen taas kerran syönyt terveellisesti ja kevyesti. Ja kahvilakko on pitänyt (toivottavasti huomenna olisi vähän pirteämpi olo). Jotta sopisi vaa'ankin huomenna vilautella pienempiä lukuja!!