No todellisuudessa olen keikkunut jalkeilla aamukahdeksasta, mutta en silti ole tehnyt juuri mitään. Olen surffaillut netissä ja katsonut telkkaa, mm. eilisen Täydelliset Naiset ja Baarin. Toi Baari ketuttaa jo valmiiks. Ne ihmiset oli niiiin ärsyttäviä, eikä se ohjelma muutenkaan vaikuttanut kiinnostavalta, mutta arvaan jo nyt, että jään siihen koukkuun. Valitettavasti. En vain ymmärrä, miksi tollasta soopaa tulee töllättyä. What a waste of life!

Huomenna pitäisi vissiin vääntäytyä töihin. Ihan jo pelkän mielenterveyden vuoksi. En kestä enää hetkeäkään katsella noita muuttolaatikkovuoria, joita en kuitenkaan tässä tilassa saa purettua. Eiliseen olkkarinverhojenlaittoonkin meni varmaan tunti. Kolme vaivaista verhoa, mutta kun joka välissä piti levätä vartti... Mua ei oo luotu sairastamaan. En osaa vain olla. Pää hajoo. Nyt.

Se hyvä puoli tässä sairastamisessa kuitenkin on, että vaikka mässytän päivät pitkät leipää (en jaksa laittaa ruokaa, eikä täällä ole edes paljon mitään, mistä laittaisi), paino on jo kolmatta aamua peräkkäin 63.5 kg. Ihanaa. Painonlaskun innoittamana kokeilin eilen vanhoja vaatteitani, ja sain jalkaani sammarit, jotka eivät ole mahtuneet kolmeen vuoteen päälleni!!! Enää pari kiloa pois ja ne ovat mukavat päällä.

Taidan mennä syömään porkkanan tai appelsiinin. Tai molemmat. Nam.