Eilen oli tosi karmee päivä töissä. Ensinnäkin se kesti melkein 9 tuntia, taukoja ei juuri ehtinyt pitää ja hommat oli vielä tosi vittumaisia. Kotiin lähtiessä oli hyvä, etten nähnyt yhtäkään pomoista, olisin meinaan varmasti tappanut tai jotain. Adrenaliinit oli kotiin päästessä niin korkeella, että katsoin parhaaksi lähteä purkamaan niitä lenkille. Juoksin ensin pari kilsaa melko kovaa ja vasta suurimman vitutuksen helpottaessa huomasin olevani melko puhki, joten loput kolmisen kilometriä meni kävllessä ja hölkötellessä. Kotona sitten huomasin, että polvi on omituinen. Se ei ollut varsinaisen kipeä, mutta lonksui ja nuljui oudosti. Illan mittaan aloin varmistua siitä, että siinä on nyt joku ihan oikea vika.

Ei muuta kuin tänä aamuna soitto työterveyshuoltoon ja päivällä lääkäriin. Rustovaurioita oli taas ja tulehduskin. Sain nivelrikkolääkkeet. Paras uutinen oli se, että jos nämä iänikuiset polvivaivat jatkuvat (hah, ihan kun nää nyt loppuisivat...), pääsen syksyllä jatkotutkimuksiin. Polvessani saattaa olla joku rakenteellinen vika tai sitten pelkkiä kulumia. Itse veikkaan jälkimmäistä.

Kyllähän mieli menee matalaksi tämmöisestä, mutta onneksi polvea saa käyttää normaalisti. Kaikki pomppimiset ja kyykkyilyt on kuitenkin kiellettyjä, eli pallomeri on poissa laskuista viikonloppuna. Niin, menemme siis taas laivalle. Ai miksikö? No kun ne hyvät sokerittomat Läkerol Cubat on loppu....