Mun kahvinjuonti on taas riistäytynyt käsistä. Juon jo melkein litran päivässä, mikä on liikaa. Alan huomata itsestäni merkkejä liiallisesta käytöstä, ensimmäinen oire on nukahtamisvaikeudet ja mieletön väsymys. Eilen päästiin oireissa tasolle kaksi. Kärsin monta tuntia ihan järkyttävästä kofeiininpuutoksesta ja päätä särki enemmän kuin pahimmassa krapulassa ikinä. Vitsailinkin jo, että olisi kandennut vetää eilen perseet, olo ei nimittäin olisi voinut olla kamalampi. Onneksi sain illalla kahvia ja olo helpottui.

Nyt minulla on tavoitteena vähentää käyttöä tämän viikonlopun ajan vähitellen, jotta voisin olla koko ensi viikon juomatta kahvia tai muuta kofeiinipitoista. Saas nähdä, kuinka käy. Yleensä olen onnistunut hyvin (teen vastaavan paaston lähes vuosittain), mutta nyt voi tehdä kofeiinittomat työpäivät tiukkaa. Jotenkin se kahvitauko on päivän valopilkku ja ei se niin hohdokkaalta tunnu ilman kahvia.

Mistä muuten huomaa, että mulla on lomapäivä? Ulkona tulee vettä ku Esterin perseestä. En siis lähde pyörälenkille, enkä hölkkälenkillekään. Illalla ei lähdetä Lordia juhlimaan ja taitaa jäädä suunnitelma b:kin toteuttamatta, ei ole ihan sopiva sää terassibileillekään. Toivottavasti sunnuntaina paistaa, kun pitäisi mennä kummipojan syntymäpäiville, jotka järjestetään puistossa. Jotenkin ajatuskin viidentoista turhautuneen ja rääkyvän kersan kanssa grillikatoksessa sateen pitämisestä puistattaa. Eiku ai niin, lapsethan on ihania...