Polvi on käytännössä käyttökelvoton. Kyllä sillä kenkkaa, mutta itku meinaa päästä. Tälläinen se oli pari vuotta sitten kokonaisen talven ja silloin lääkärin mielestä ei ollut mitään vikaa. Ajoin töistä kotiin nieleskellen, mutta en itkenyt, vaikka hyvää se kai olisi tehnyt. Just kun olis kesän kivoin (?) viikonloppu edessä. Paljon kavereita, Tallinna, Särkänniemi jne. jne. Ei tällä polvella paljon hihkuta ja hypitä. Ei bailata ja dokata.

Itkettää.

Jos menisi huomenna taas lääkärille. Vaikka mitä iloa siitäkään olisi? Ei se mun minilomaa pelastaisi. Ja sitä paitsi haluaisin sinne tähystykseen vasta syksyllä. Nyt on liikaa kaikkee kivaa tiedossa ja tarvitsen polveani. Ehjänä, kiitos. Niisk.