Eilinen oli tosi rankka päivä, olin töissä lähes 10 tuntia ja ainoa tauko oli noin vartin mittainen ruokatunti. Jos jotain positiivista hakee, niin työ oli fyysistä ja kaloreita paloi. (Silti paino oli tänään taas 61.5 kg, eilen 61 kg.)

Kotiin päästyäni makasin kuin raato telkun eessä, kunnes kultsi tuli kasin maissa kysymään, aionko nukahtaa siihen vai jaksaisinko lähteä kävelylle. Raahauduin sitten iltalenkille. Käveltiin aika rauhallisesti melko pitkä lenkki ja palattiin kotiin vähän ennen kymmentä. Saatiin yksi kissakin lenkkikaveriksi. Olisin halunnut rapsuttaa sitä, mutta tietenkin se kissamaiseen tapaan meni kultsin jalkoihin kiehnäämään, vaikka se ei ollut lainkaan kiinnostunut koko katista. No, kultsi silitti sitä vähän ja sen jälkeen se oli myyty ja lähti seuraamaan meitä. Juoksi ja löntysteli kultsin vieressä monta korttelinväliä, kunnes tuli ilmeisesti reviirinsä rajalle ja kääntyi takaisin. Hassu.

Tänä aamuna olin taas kuolemanväsynyt. Jouduin taas ottamaan antihistamiinin, kun silmät meinaa koko ajan tulehtua ja nessuja menee paketillinen päivässä. Luulen, että noi lääkkeet aiheuttaa tän väsymyksen. Kahviakin tekis mieli, mutta en viitsisi lääkkeiden takia alkaa taas kofeinistiksi, kun toukokuisen, lyhyeksi tarkoitetun kahvilakon jälkeen en ole kahviin koskenut. Huomasin nimittäin, että olin aina väsynyt ja haukottelin yhtenään, kun join kahvia muutaman kupin päivässä ja ilman kahvia ollessani olinkin paljon pirteämpi!

No josko tämä tästä. Tämän päivän sateet laskevat varmaan siitepölymääriä taas hetkeksi. Vaikka ei taida olla pitkäaikainen ilo, pujot ovat nimittäin kukassa ihan kohta... Atsiuh!