Tänään pyöräilin töihin jo kolmatta kertaa. Tämä tahti kun säilyisi syksyyn asti, niin voisi olla itseensä tyytyväinen. Pitää kai ottaa tavoitteeksi kerta viikossa, ellei koko viikko ole huonoa säätä. Nyt olen kytännyt sääennusteita ja valinnut fillaripäiväksi viikon vähäsateisimman ja -tuulisimman päivän. (Sateita ei kyllä ole ollutkaan tänä kesänä.)

Eilen tein vatsalihasliikkeitä hetken saunaa odotellessa. Syönyt olen mielestäni kohtuudella, mutta vaaka vain jatkaa kiukutteluaan. Toisaalta vyötä saa taas kiristää yhdellä pykälällä. Uskottelen itselleni, että hiljaa hyvä tulee ja että kyllä tässä kuitenkin jotain muutosta parempaan tapahtuu koko ajan, mutta silti meinaa iskeä masennus. Kohta on taas kuukausi junnattu samassa 62-62.5 kilossa. Olisi niin mahtavaa painaa alle 60 kiloa lomallaan... Siihen on vielä 7 viikkoa aikaa eli periaatteessa ei pitäisi olla mikään mahdottomuus, mutta siltä se taas tuntuu. Äh. En vain keksi, mikä mättää. Tai keksin kyllä pikkujuttuja, mutta en osaa ajatella, että ne voisivat olla este laihtumiselle. Pitäisi kai olla vain tyytyväinen, että paino ei sentään nouse. Jeejee. Hiphurei.

Katselin tänään sipsipussia kaupassa sillä silmällä. Ei, ei todellakaan käynyt lähelläkään sen ostaminen, mutta joskus vain tuntuu niin saakelin epäreilulta, että vaikka pidättäytyy kaikista herkuista ja syö "sallittuja" ruokiakin kohtuudella, niin paino ei tipu!

Tänään nollaan pääni = vedän lärvit ja lähden heilumaan keikalle. Jos hyvin käy, nesteitä lähtee ja huomenna on pienemmät lukemat vaa'alla. Tai sitten ei. Mutta kivaa on varmaan silti (siis tänään, ei huomenaamulla siinä vaa'alla).

Olipas taas valitus.