Paino on joka aamu saman 61 kiloa. Tylsää.

Mielestäni olen syönyt viikonlopun kevyesti, eli hyvin paljon kasviksia ja kuituja, enkä juurikaan ole sortunut mässyttämään, en edes leipää. Perjantaina tosin söin broileribruchettan, kun käytiin "juhlistamassa" kultsin kotiinpaluuta.

Sunnuntaina käytiin pitkähköllä, mutta kevyellä kävelylenkillä. Gps:n trippimittari näytti lenkille pituudeksi 8.005 km. Kodin jo häämöttäessä alkoi polveni oireilla ja nyt se on ollut taas kaksi päivää lähes käyttökelvoton. Alkaa loppua kärsivällisyys! Yritä siinä sitten laihduttaa, kun ei pysty edes kävelemään!

Onneksi heti Ranskasta palattuani pääsen vihdoin ja viimein polille näyttämään koipea erikoislääkärille. Siellä sitten tehdään päätös mahdollisesta jatkohoidosta (= tähystyksestä). Jos sinne pääsen, olen tietysti taas jossakin monen kuukauden mittaisessa jonossa.

Ja jos en pääse tähystykseen, voi joku lääkäri olla päätä lyhkäsempi... Ei vais. Olen oikeasti vähän liiankin huono peräämään oikeuksiani. Kai lääkäritkin ovat nykyään niin helvetin kyynisiä, että ensin pitää sairasta ihmistä pallotella vuosikaudet, ennen kuin aletaan uskoa, että sitä ihan oikeasti vaivaa joku. Niin monet tuntuvat ravaavan lääkärissä turhaan. Ja minä kun en lääkäriin mene, ennen kuin on pää kainalossa. Ärh.

Onneksi tänään alkaa Big Brother. Jotain kivaa tässäkin päivässä.