Uutisissa kerrottiin Madridin muotitapahtumasta, jonne ei päästetä sairaalloisen laihoja malleja, vaan mallien painoindeksin pitää olla yli 18. Laskin huvikseni, paljonko minun pitäisi painaa, jotta painoindeksini olisi 18. Sain tulokseksi noin 46 kiloa. Huhhuh. Ja se ei olisi sairasta?

Toinen huomio tuli Mallikoulun avausjaksosta, jossa yksi tytöistä väitti käyttävänsä 26-27-tuumaisia farkkuja. Tuomariston mukaan se on mahdotonta, koska tytön lantio oli 96 cm. Mittasin oman lantioni, joka oli, kas, kas, myös 96 cm. Ja mä en kyllä sitten niin millään saa jalkaani alle 30-tuumaisia farkkuja. Olen nimittäin kokeillut, kotona kun sattuu olemaan 28- ja 29-tuumaiset Levikset, joita käytin viimeksi 90-luvun lopulla. Ja kai se 27-tuumaisiin farkkuihin mahtuminen joku luonnonihme olisikin, 27 tuumaa kun on aika tarkkaan 68.58 cm.

Kolmas huomio liittyy myös Mallikouluun. Siinä yhtä tytöistä tentattiin, koska se oli, ainakin mun mielestä, sairaalloisen laiha. Se vakuutti syövänsä kunnolla joka päivä (oksentamisestahan ei kysytty...) ja kertoi pitävänsä itsensä laihana lenkkeilemällä joka päivä. Hieman vain pisti silmään ne spagettikädet. Kai siitä lenkkeilystä väkisinkin syntyisi edes yksi lihas jonnekin? Ja nuori, liikuntaa harrastava ja terve ihminen ei yleensä näytä niin sairaalta mustine silmänympäryksineen. Luulisin.

Myönnän toki itsekin ihannoivani laihuutta. Mutta kyllä jossakin pitäisi rajan kulkea. Itselläni se kulkee siinä, että pitää näyttää lisäksi terveeltä ja lihaksiakin pitää olla. Tietenkään malleilla ei saa mitään jättimuskeleita olla, mutta kyllä siellä nahan alla pitää olla muutakin kuin luut, jotta näyttää minun mielestäni hyvännäköiseltä mallilta. Ugh.