On kai niin paljon kaikkea muuta meneillään, ettei tänne blogiin oikein ehdi tai jaksa tai viitsi mitään kommentoida. Eikä ole mitään laihtumiseen liittyvää kerrottavaakaan. Paitsi että sitä ei tapahdu! Syömiset on päin persettä, syön mitä sattuu ja milloin sattuu ja valitettavan usein liikaakin... Vuoden karkkilakon jälkeen oon syönyt suklaatakin jo pari sataa grammaa, kun sain siellä Ranskassa lahjaksi ja tuolla ne on sitten kaapissa kummitelleet ja vaanineet sopivaa uhria...

Liikunnan kannalta kelit on puolestaan olleet oikein mainioita! Tänään kyllä kävelin noin 6 km, mutta ei se paljon lohduta, kun muuten en ole liikkunut yhtään pariin viikkoon. Vatsalihastreeniä oon sentään yrittänyt tehdä, mutta eipä toi maha tossa yhtään pienene, kun ei painokaan putoa... Ois vaan pakko ottaa itteään taas niskasta kiinni, ettei ala lipsumaan lihomisen puolelle!

Töissä motivaatio on loman jälkeen ollu jossain absoluuttisen nollapisteen tasolla ja oon ladellu suoria sanoja siitä, kuinka paljon kiinnostaa tehdä viiden ihmisen hommat, kun on ainoo määräaikainen ja palkkakin on pienempi kuin niillä, joilta ei vaadita mitään. Joo, tiedän, ei oo kovin älykästä, kun työsuhde on katkolla taas vuodenvaihteessa. Perseennuoleminen ei silti oo mun juttu ja kyllähän sen jokainen on töissä nähny, kuinka innostuneena mä oon siellä heilunu... Mutta eipä siinä mitään, pomo piti tunnin puhuttelun mun asennevammasta ja kuinka helvetin hankala ja vaikeasti lähestyttävä ihminen mä oon, mut sit se sano, että mua yritetään vakinaistaa ja tarjos 10 % palkankorotusta... Ihan huvittavaa sinänsä, mutta ei toi nyt mun motivaatiota kauheesti nosta. Mutta eiköhän se työntekokin helpota kun saa taas oikeen vireen päälle... Ja samalla vois löytää jostain sen laihdutusvireenkin!