Viikonloppu meni töissä, Turkkuses, ryypätessä, krapulassa ja askeltaessa. Paino oli sekä lauantaina että sunnuntaina 61 kiloa. Prkl. Jotain tekemistä asian kanssa voi toki olla perjantaisella ryyppäämisellä, jonka seurauksena mm. maattiin yön tunteina keittiön lattialla ja kuunneltiin Zen Cafen uusinta. Kultsin kanssa. Jeejee.

Lauantaina olikin sitten taas ihan mahtava olo. Pari tuntia tyhjensin digiboksin kovalevyä aamukohmelossa katsomalla kaikenmaailman aivotonta hömppää, jotta pääsin sen verran elävien kirjoihin, että uskalsin lähteä auton rattiin ja töihin. Onneksi töissä sai olla yksin, haisin varmaan sen verran pahasti vanhalle viinalle.

Töiden jälkeen lähdettiin Turkuun, koska krapulassa ei mitään järkevämpääkään olisi pystynyt tekemään. Ylitin itseni tilaamalla raflassa broilerisalaatin, vaikka tarjolla olisi ollut pizzaa ym. huomattavasti houkuttelevampaa krapularuokaa. Kirosin kyllä hyvät aikeeni siinä vaiheessa, kun jouduin nälissäni istumaan melkein puoli tuntia ruokaa odottaen ja ohi kiikutettavia herkkuja kuolaten. Olin varmaan ainoa terveellisesti syövä siinä paikassa. Kaiken lisäksi se salaatti oli tosi kälynen, mutta oma vika. Mitäs tilasin.

Sunnuntaina skarppasinkin sitten oikein kunnolla. Käytiin kultsin kanssa kahdella kävelylenkillä. Ensin päivällä mun töiden jälkeen heitettiin pitkä, 11000 askeleen lenkki ja illalla tuikattiin saunaan tulet ja käväistiin vielä 4000 askeleen reippaalla lenkillä. Oli kyllä kiva hypätä suoraan kirpeästä syysilmasta saunan lämpöön... Luksusta.

Mut. Pitäis varmaan lopettaa viinan juonti. En enää keksi mitään muuta syytä laihtumattomuudelle. (Liikkumattomuus on tietenkin juttu erikseen, sillä vaikka käyn kävelyllä, ei se ole sama asia kuin joku hikitreeni.) Mutta mä en kyllä oo valmis karsimaan juomistani. Tai no, joskus tulee juotua turhan paljon kerralla... Mutta että elämä ilman viinaa? Hah! Tulevan Ranskan matkankin ajan katsoisin kuivin suin, kun muut hörppii hyviä viinejä ympärillä? No way.