Mulla on kai meneillään joku henkinen lamakausi. Väsyttääkin joka päivä niin kauheasti, ettei tahdo ajatus kulkea. Iltaisin kökötän joko teeveen tai tietokoneen edessä ja sitten vielä ihmettelen, miksi on niin tylsistynyt olo. Kävelyllä olen käynyt päivittäin ja pidän kyllä syksyisessä, raikkaassa ilmassa kävelemisestä. Varsinkin, kun kultsi on aina ollut innokas lähtemään mukaan. Mutta sen iltalenkin lisäksi en sitten saakaan mitään aikaiseksi. Pyykkivuori vain kasvaa ja kasvaa ja kolme viikkoa sitten ostamani farkut odottavat vieläkin lyhentämistä... Tiskikoneen ympärillä on likaisia astioita tsiljoona, kun saisi edes tyhjennettyä puhtaat astiat ensin koneesta. Viime imuroinnista on jo ikuisuus. Ikkunat pitäisi pestä ennen talvea. Plääh. En vain saa mitään tehtyä.

Laihdutus sujuu sen sijaan hyvin. Tai no, vaaka on taas näyttänyt pelkkää 60.5 kiloa, mutta koska olen jo pari viikkoa syönyt tosi fiksusti, järjellä ajateltuna jotakin muutosta pitäisi olla odotettavissa vaakalukemiinkin. Ja pitkän ajan keskiarvot kyllä laskee tasaisesti, eli kyllä sitä laihtumista tapahtuu koko ajan, vaikka vaaka onkin juuttunut samoihin lukemiin. Vauhti ei tietenkään päätä huimaa, mutta suunta on oikea.

Pitäisi varmaan mennä tänään kahdeksalta nukkumaan, jos vaikka olisi sitten huomenna pirteämpi. Mutta kun ei malta.