...nimittäin tämä laihdutus. Tai ainakaan paino ei laske.

Tänään oli ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. Toisaalta oli ihan kiva mennä töihin, mutta kyllä se tunne siitä sitten päivän mittaan rapisi... Nyt tarvittaisiin taas aimo annos positiivista ajattelua, että jaksaisi seuraavaan lomaan. Joka on joskus syksyllä, kai. Parasta työpäivässä oli se, kun näin piiiitkästä aikaa hyvää työkaveriani ja hän sanoi, että olen laihtunut tosi paljon. Että housutkin roikkuu päällä. Tottahan se on! Mutta silti pitäisi jostain pinnistää uutta puhtia tähän laihtumiseen, ettei urakka jäisi tähän.

Jumitukseeni suivaantuneena olen syönyt tänään hillitysti (yleensä työpäivinä se onnistuu helpommin kuin viikonloppuina ja lomalla). Lisäksi lähdin illalla pyörälenkille, ajoin 5.9 km ja keskinopeus oli karvaa vaille 14 km/h. Hyvä minä! On se parempi kuin ei mitään. Ja kohta parkkeeraan telkun eteen katsomaan Salkkareita ja jumppaamaan vatsalihaksia.

Olisipa jo viikonloppu!