Vaaka ihan selvästi keljuilee mulle. Ensin se näyttää kolmena peräkkäisenä päivänä tasan 60 kiloa ja sen jälkeen viikon verran pelkkää 60.5 kiloa. Ei oo reiluu.

Mä en kyllä mitenkään voi olla lihomaan päin, kun en ole sortunut syömään mitään kovin rasvaista ja kaloririkasta. Töissä tulee kevyen lounaan lisäksi syötyä tosi paljon omenoita, koska oon ilokseni huomannut, että kotimaisista omenoista ei tule juuri lainkaan allergiaoireita! Ja koska talvisin en pysty omenoita syömään, pitää nyt ottaa vahinko takaisin. Lisäksi olen töissä popsinut porkkanoita, järsinyt näkkäreitä ja herkutellut riikunoilla, ehkä hieman liikaakin, koska vatsa on ollut turhan löysällä koko viikon. Mutta ei siitä sen enempää.

Iltaisin olen syönyt jotain suht kevyttä, itse tehtyä ruokaa ja korkeintaan pari siivua leipää, jos sitäkään. Viime aikoina en ole mitään iltapalaakaan syönyt, kun ei ole ollut nälkä eikä edes tehnyt mieli. En siis suostu uskomaan, että voisin syödä enemmän kuin kulutukseni on. Eli syytän vaakaa.

Askeleita on tällä viikolla tähän mennessä tullut keskimäärin yli 10000 päivässä, mikä on tavoitteeni. Toissapäivänä ja eilen olen joutunut pitämään lepopäiviä kävelystä, johtuen eräästä ruumiinosastani, josta lupasin olla puhumatta. Eilinen pohjanoteeraus oli 5587 askelta, eikä ainuttakaan aerobista askelta. Ei hyvä. Mutta minkäs teet.

Viikonlopusta tulee taas vaihteeksi työviikonloppu. Onneksi työt kestää vain pari tuntia per päivä, eli ehtii hyvin levätäkin. Ja nauttia syksyisestä luonnosta, toivottavasti myös kävelyretkien muodossa.