Ihanaa, vaaka näyttää taas normaaleja lukemia. Hetken pelkäsin jo lihonneeni kilon-pari. On tää painonpudotus välillä niin tappavan hidasta, että kiloakaan en takaisin halua. En nyt, enkä koskaan.

Tänään illalla olisi ohjelmassa muutama motillinen puita kuskattavaksi puuvajaan ja pinottavaksi. Ihan kivaa hommaahan se on, mutta selkä taitaa olla jo nyt väsy. Välillä todellakin rakastan työtäni, tänäänkin ollaan oltu koko päivä auringon hellittävänä, ja vaikka selkä hiukan väsyykin, niin ei haittaa. Kaiken lisäksi käytiin taas työbestikseni kanssa pitkällä ruokatunnilla sellaisessa paikassa, missä on monipuolinen, hyvä noutopöytä ja paljon erilaisia salaatteja. Ei siis tullut varmaan kauheasti kaloreita, vaikka vatsa täyttyikin. Näitä päiviä kannattaisi muistella silloin, kun joutuu raatamaan niska limassa ja vituttaa... jos vain älyäisi.